Yleinen

Maria Chambers: SITOUTUMINEN / ONKO TYLSYYS NIIN PAHA ASIA?

15.12.2017, Katri Laitila

SITOUTUMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
9.12.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Haluan sinun oikeasti pohtivan näitä seuraavia lauseita. Olet yksi ensimmäisistä, joka käy läpi ruumiillistunutta valaistumista. Olet kärkijoukkoa. Olet kirjaimellisesti elämiä muiden ihmisten edellä. Olet pätevä, kyvykäs ja rohkea. Mutta sinusta tuntuu tosinaan, ettet tiedä, mitä tehdä. Sinusta tuntuu, että iskeydyt tiiliseinään. Että yrität saada aikaan jotain mahdotonta.

Sinusta tuntuu intohimottomalta, ärsyyntyneeltä, kärsimättömältä, surulliselta, toivottomalta. Kyllästyneeltä. Hyvin kyllästyneeltä. Hämmentyneeltä. Kyseenalaistat koko prosessin. Ja ihmettelet, onko se totta.

Yhtenä hetkeä sinusta tuntuu niin huumaantuneelta, niin yhdistyneeltä ja niin omistautuneelta, ja seuraavana puolikuolleelta. Toinen jalka vanhassa, toinen uudessa.

Nyt toistan ensimmäisen lauseen: olet yksi ensimmäisistä, joka käy läpi ruumiillistuneen valaistumisen. Ensimmäisillä on aina vaikeinta. Aina. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jos se olisi helppoa, kaikki tekisivät sen. Kaikki sukeltaisivat syvälle sisäisiin sopukoihinsa.

Se vaatii rohkeutta. Se vaatii päättäväisyyttä ja sitoutumista. Sitoutumista joka muuten alkoi elämiä sitten. Mutta se on yksi asia, joka hämmentää sinua. Mietit, oletko riittävän sitoutunut. Horjunko? Jos olisin oikeasti sitoutunut, enkö tuntisi enemmän intohimoa täällä olemisesta?

Kysymyksiä, epäilyksiä eikä oikeita, selviä vastauksia. Paitsi nuo kerrat, kun se on kristallinkirkasta. Kun tiedät ilman epäilyksen häiväkään, että olet täällä hyvin erityissyystä. Tiedät, että teet kaiken, mitä vaatii katsoa se läpi, myös tietämättä oikeasti, mitä ”läpi katsominen” todellisuudessa merkitsee.

Jotain kummallista on tapahtumassa. Alat saada tunteen, ettei siinä ole oikeasti kyse kamppailusta ja tuskasta. Itse asiassa siinä on kyse olemisesta tarpeeksi rohkea päästääkseen irti tuskasta. Siinä on kyse olemisesta tarpeeksi radikaali salliakseen itsensä tuntea hurmiota maailmassa, joka näkee sen sekä harhaisena että saavuttamattomana.

Sinulla ei ehkä ole lähiperheessä tai ystävissä tai jokapäiväisissä menemisissä ja tulemisissasi ketään, jonka kanssa jakaa, kuka oikeasti olet. Tämä uusi olento, jolla on nyt kumppani, joka sulautuu yhteen ja yhdistyy sen kanssa.

Joskus tuntuu hemmetin hyvältä olla täällä tässä kehossa ja tässä talossa ja tässä ympäristössä maan päällä. Se on sanoinkuvaamatonta, oikeasti. Eikä sinua kovasti kiinnosta yrittää kuvata sitä kenellekään, koska et oikeasti osaa. Etkä oikeasti välitä.

Koska kun olet siinä, tuossa paikassa, millään ei oikeasti ole merkitystä, paitsi lypsää tuota hetkeä niin paljon kuin on inhimillisesti mahdollista. Koska se on sieluntäyteinen. Ja se on sinua varten, ja vain sinua varten. Niinpä nautit siitä, lypsät sitä ja olet syvästi ja aistillisesti tyydyttynyt. Ja noina hetkinä tiedät ehdottomasti, miksi olet täällä.

———–

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

*

http://luxonia.com/viestit/131-maria-chambers/6713-9122017-sitoutuminen

***

 

ONKO TYLSYYS NIIN PAHA ASIA?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
13.12.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Tässä sitä istutaan iltapäiväkahvin kanssa Starbucksissa. Lukien, kirjoittaen, tuijottaen ulos ikkunasta ja laulaen taustalla soivan joulumusiikin mukana. Se on mukavaa. Mutta … olen ikävystynyt.

Tiedän, mitä aiot sanoa: käyn läpi ruumiillistunutta valaistumista. Työstän transformoitumista hiilipohjaisesta kristallipohjaiseen olemukseen. Kutsun sisään Kristus-tietoisuutta. Päästän irti sukupolvien vanhoista biologisista ja tunnemalleista. Päästän irti massatietoisuudesta. Päästän irti myös henkiperheistäni kotona. Kaikki tämä vapauteni nimissä. Kyetäkseni kulkemaan tällä planeetalla täysivaltaisena naisena … plaa. plaa, plaa.

Tiedän, että tarkoitat hyvää. Yrität muistuttaa minulle, että tapahtuu paljon. Minulla on paljon tekemistä, eikö niin?

Mutta olen oikeasti ikävystynyt. Ja suoraan sanottuna, en pidä ikävystymisestä. Ensinnäkin se on … tylsää!!! Ja toiseksi se saa minut tuntemaan, etten tee tarpeeksi tai että teen väärin. Se saa olon tuntumaan ikävystyneeltä ja pahalta samanaikaisesti.

Ja on tarpeeksi paha asia olla ikävystynyt, mutta sitten vielä huono tunne ikävystyneenä – se on vain väärin. Ja koska koko juttu on hiton epämukava, päätin tehdä jotain asialle. Päätin hakea lisää kahvia ja istua kirjoittamaan luettelon, miksi olen ikävystynyt (nerokas tapa olla tuntematta tylsyyttä muutamaan minuuttiin) ja tämän keksin. Kenties pystyt samaistumaan tai voit tehdä lisäyksiä luetteloon tai keksiä oman listasi.

Olen ikävystynyt, koska
1. Elämässäni ei ole draamaa. Toki minulla on ongelmia, aina on jotain tekeillä, muttei mitään kovaa juttua.
2. On edelleen tämä on-off-suhde sieluni kanssa. On-vaiheessa on mahtavaa. Tunnen intohimoa ja aistillisuutta. Ja off-vaiheessa on niin hemmetin tylsää.
3. Minulla ei ole mitään oikeita 3D-tavoitteita. En halua kirjoittaa kirjaa, luoda bisnestä, mennä naimisiin, muokata kehoa salilla. En edes asettua ehdokkaaksi politiikkaan.
4. Näiden perusjuttujen lisäksi, on vain kourallinen ihmisiä, joiden kanssa pystyn enää tulemaan toimeen.

No, en pysty ajattelemaan mitään muuta. Ja tämä johtuu luultavasti siitä, että olen niin hemmetin veltto, koska olen niin hemmetin ikävystynyt. Mutta minulla oli riittävästi energiaa kysyä itseltäni jotain: mitä niin pahaa on tylsyydessä?

Mitä niin pahaa on olemisessa ilman draamaa, ilman niitä äärimmäisiä ylä- ja alamäkiä jotka saavat meidät tuntemaan, että elämme oikeasti?

Ja mitä niin pahaa on tavoitteettomuudessa? Tavoitteet vaativat kaikenlaista osallistumista ja luultavasti rahaa. Ja luultavimmin niihin liittyy tekemisissä olemista toisten ihmisten kanssa. Ja tiedämme kaikki, miten se menee. Ja sellaiset tavoitteet kuin naimisiinmeno tai kaverin löytäminen, no, se johtaa taas vain draamaan.

Neljäs kohta on vähän konstikas. Yritän löytää sen hyvät puolet. Ainoa asia jonka keksin, on, että mitä harvempien ihmisten kanssa olet yhteydessä, sitä enemmän aikaa sinulla on itsellesi. Kuvittele, miten väsyttävää olisi päivät pääksytysten törmäillä kaikkiin ihmisiin, joiden kanssa tulet toimeen, ja täytyy istua heidän kanssaan tuntikaupalla ja yhdistyä, yhdistyä ja yhdistyä. Kaiken kukkuraksi ehkä päädyt siihen, että heidät täytyy laittaa joululahja- tai syntymäpäivälahjalistallesi. Kuvittele siis sitä rahaa, jonka säästät, rahaa jonka voit käyttää Starbucksiin.

Niinpä olen tehnyt sen johtopäätöksen, että tylsyydessä ei ole huonoja puolia, paitsi että se on niin hemmetin tylsää.

———–

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien ”suodatintesi” läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja – suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi

*

http://luxonia.com/viestit/131-maria-chambers/6715-13122017-onko-tylsyys-niin-paha-asia


Yksi vastaus

  1. Katri Laitila sanoo:

    Aivan kuin olisin itse kirjoittanut nämä molemmat! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *