Eläimet,Terveys

ROKOTUKSET – vaarallisiako? -Anna Multanen-

20.03.2016, Katri Laitila

http://www.annamultanen.net/artikkeli-rokotukset.html

***

ROKOTUKSET  – vaarallisiako?

Viime aikoina tapetille on noussut ristiriitainen aihe, eli rokotusten aiheuttamat haitat ihmisille ja eläimille. Tarjoan tässä artikkelissa vaihtoehtoista tietoa rokotuksista ja niiden aiheuttamista haitoista sekä vaihtoehtoja lemmikkien omistajille, jotka haluavat vähentää rokotusten määrää tai ehkä jopa kokonaan luopua niistä lemmikkiensä kohdalla. Artikkeli saattaa olla järkyttävää luettavaa ja tässä esitettyjä asioita voi olla vaikea uskoa todeksi. Haluan kuitenkin osaltani edistää ihmisten tietoisuutta aiheesta ja jakaa tietoa näillä sivuillani.

Rokottamisen taustaoletuksia

Modernin lääketieteen edustajat olettavat, että jos jokaiseen sairauteen olisi kehitetty rokote, kaikki sairaudet olisivat ennaltaehkäistävissä. Tähän perustuvat nykyiset melko tiukat lemmikkieläinten rokotusohjelmat. Taustalla vaikuttaa 3 eri oletusta:

  1. Oletetaan, että sairaus tulee eläimeen ulkopuolelta, ja on jotakin, mitä vastaan pitää ”taistella”.
  2. Oletetaan, että rokotteet antavat sataprosenttisen suojan tauteja vastaan.
  3. Oletetaan, että rokotteilla ei ole mitään haittavaikutuksia, ja että ne ovat ainoastaan hyödyksi.

Yksikään näistä olettamuksista ei ole totta.

Rokotusten aiheuttamat haitat

Monissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, on luovuttu vuosittaisista lemmikkieläinten rokotuskäytännöistä, koska on esitetty epäilyjä liian tiheiden rokotusten aiheuttamista haitoista. Eläinlääketieteen edustajat ovat pitkään väittäneet rokotteiden olevan turvallisia ja rokotushaittojen olevan vain todella harvinaisia poikkeamia normista. On kuitenkin niin, että suurin osa rokotusten aiheuttamista haitoista jää raportoimatta virallisille tahoille, koska

  1. haitat voivat tulla esiin vasta vuosien kuluttua rokotuksista tai vasta sitten, kun vaikutukset ovat kumuloituneet elimistöön,
  2. lemmikkien omistajat eivät osaa yhdistää lemmikin äskettäin saamaa rokotusta ja sillä myöhemmin kehittyneitä oireita toisiinsa,
  3. eläinlääkärit pääsääntöisesti vähättelevät omistajien epäilyksiä ja rauhoittelevat heitä väittämällä, että oireet eivät johdu rokotteista
  4. eläinlääkärit eivät täten raportoi omistajien kertomista oireista eteenpäin rokotteiden valmistajille.
  5. rokotteita valmistavat lääkefirmat eivät halua myöntää rokotteiden aiheuttavan haittoja, koska niillä on taloudelliset intressit pelissä.

The Merck Manual, lääketieteen edustajien laajasti käyttämä ohjekirja, sanoo, että eläviä viruksia sisältävillä rokotteilla ei saisi rokottaa potilaita, joilla on B ja/tai T-solujen immuunisairauksia. B-solujen immuunisairauksia ovat hengitystie- tai ruoka-aineallergiat, T-solujen immunisairauksiin kuuluvat sydänsairaudet, ja B- ja T-solujen yhteisiä immuunisairauksia ovat mm. ihotulehdukset, neurologinen rappeuma ja ihottumat. Eläviä viruksia sisältävät rokotteet voivat tällaisille potilaille aiheuttaa vakavan tulehduksen. Vaikka nämä ohjeet koskevat ihmispotilaita, voidaan tästä päätellä, ettei sellaisia eläimiäkään tulisi rokottaa elävillä viruksilla, joilla on kyseisiä sairauksia, kuten epilepsiaa, ihosairauksia tai sydänsairauksia.

Rokotusohjeissa sanotaan myös, että vain terveille eläimille saisi antaa rokotuksia. ”Terveys” on kuitenkin suhteellinen käsite. Eräs rokotusten sivuvaikutus on aivokuume. Aivokuumeen seurauksena potilaalle saattaa kehittyä epilepsiaa, jossa aivoissa ja keskushermostossa on tulehdus. Aivokuume saattaa aiheuttaa myös aivovamman ja vammoja keskushermostoon. Eläimille saattaa kehittyä epilepsia lyhyen ajan kuluttua rokottamisesta. Epilepsiaa sairastavia eläimiä ei siis pitäisi enää rokottaa.

Eläimillä, joiden sukulinjassa on suurentunut riski sairastua allergioihin ja tulehdussairauksiin, on suurin riski saada rokotteesta negatiivinen reaktio. Anafylaktinen shokki on tunnetuin reaktio. Muihin reaktioihin kuuluvat I, II, III ja IV-tyyppien yliherkkyysreaktiot, kuten kudosvaurio, niveltulehdus, SLE eli autoimmuunisairaus ja munuaisten ja maksan vauriot. Vuonna 1983 Frick ja Brooks todistivat, että koirat, joilla oli perinnöllinen alttius sairastua atooppiseen ihottumaan, eivät sairastuneet, jos ne altistuivat ensin allergeenille, ja rokotettiin vasta sen jälkeen. Niille kehittyi atooppinen ihottuma, jos ne rokotettiin ensin ja altistettiin allergeenille vasta rokotuksen jälkeen. Rokotukset siis herkistävät organismeja, joilla on perinnöllinen herkkyys.

Rokotteet aiheuttavat myös T-solujen immuunivajetta. Noin 60 prosenttia T-soluista on iholla, mikä selittää sen, että suurella osalla (n. 60 %) koirista, joilla on ihosairauksia, nuo sairaudet kehittyivät 3 kuukauden kuluessa rokotuksen antamisesta. Ihmisten rokotteiden on myös todettu aiheuttavan niveltulehduksia. Samoin on koirien laita. British Veterinary Journalin vuonna 1995 julkaisema tutkimus yhdisti koirien niveltulehdukset penikkatautirokotteisiin.

Vuonna 1997 esitellyssä tutkimuksessa tutkittiin rutiininomaisesti annettujen rokotusten vaikutuksia beagle-rotuisten koirien immuunijärjestelmään ja umpieritysjärjestelmään. Rokotetuille koirille kehittyi merkittäviä määriä autovasta-aineita mm. fibronektiineille, laminiinille, DNA:lle, albumiinille, sytokromi c:lle, kardiolipiinille ja kollageenille. Autovasta-aineet ovat vasta-aineita, jotka hyökkäävät elimistön omia soluja vastaan. Esimerkiksi laminiini on aine, joka peittää munuaissoluja. Jos rokotuksen jälkeen elimistöön muodostuu autovasta-aineita laminiinille, ei olisi yllättävää, että munuaisvaurio syntyisi rokotuksen jälkeen. Ja jos rokotukset tuottavat autovasta-aineita DNA:lle, saattavat ne aiheuttaa perinnöllisiä vikoja.

Kuinka moni eläinlääkäri tekee ilmoituksen epäillystä rokotusreaktiosta, jos koiralle kehittyy haimatulehdus, niveltulehdus, ataksia, ihosairaus, epilepsia, käytösongelmia, allergioita tai paksusuolentulehdus rokottamisen jälkeen? Onko anafylaktinen shokki ainut reaktio, johon eläinlääkärit kiinnittävät huomiota? Ilmoitetaanko vain pari päivää rokottamisen jälkeen ilmenneet reaktiot, vai myös pidemään aikavälin kulutta ilmentyneet oireet? Ovatko rokotteiden testaamiseen käytetyt koeajat tarpeeksi pitkiä? Pystytäänkö vuoden kestävissä kokeissa mittaamaan eläimen elimistölle sen koko elinikänä annettujen toistuvien rokotteiden kumuloituvia vaikutuksia? Eläimet saattavat reagoida rokotteisiin vasta usean vuoden kuluttua. Ympäristötekijöillä on tähän suuri vaikutus.

Esimerkiksi B5 vitamiinin vaikutus eläimen terveydentilaan on todella suuri. Se vaikuttaa antistressihormonien tuotantoon. Sheffey et al.:in tekemässä tutkimuksessa koiranpentujen ruokavaliosta poistettiin B5-vitamiini. Kaikki pennut, joilta puuttui tämä vitamiini ruokavaliosta ja jotka rokotettiin, kuolivat. Myös C-vitamiinin ja sinkin puute voi heikentää elimistön kykyä selvitytyä rokotteiden aiheuttamasta stressistä. Eläinten teollisiin ruokiin ei yleensä lisätä C-vitamiinia, koska ajatellaan koirien ja kissojen tuottavan sitä suolistossa itse tarpeeksi.

Monet eläinlääkärit peräänkuuluttavatkin nykyään suurempaa varovaisuutta rokotteiden käytössä. Verikokeilla voidaan mitata vasta-aineiden määrää elimistössä ja näin välttää turhat rokotukset. Jotkut eläinlääkärit ovat esittäneet, että kerran saavutettu immuniteetti taudille kestäisi koko eliniän, jolloin uusintarokotukset olisivat täysin turhia. Yhdysvalloissa on siirrytty noudattamaan uutta, varovaisempaa rokotusohjelmaa, jonka mukaan eläimet tulisi rokottaa vain 3 vuoden välein ja vain jos alueella on riski saada tarttuva tauti ja jos kokeet osoittavat, että siihen on tarvetta ja vain jos eläin ei ole vanha tai sairas.

Yhdysvaltalainen eläinlääkäri W. Jean Dodds uskoo, että eläviä viruksia sisältävät rokotteet ja yhdistelmärototteet aiheuttavat suuren osan lemmikkien autoimmuunisairauksista ja allergioista. Monet eläinlääkärit ovat alkaneet kuunnella asiakkaidensa huolia ja suhtautua rokottamiseen vakavammin. Eläinlääkärien tulisi ottaa huomioon muidenkin tahojen kuin vain rokotteiden valmistajien ja lääkefirmojen mielipiteitä aiheesta.

Rokottamisen taustaoletuksia

Louis Pasteur loi 1860-luvulla ensimmäiset rokotteet. Hän keksi rokotteen pernaruttoa vastaan. Pasteur kehitti myös ajatuksen, jonka mukaan sairaudet aiheutuvat elimistön ulkopuolisista taudinaiheuttajista. Tähän ajatukseen koko nykyaikainen lääketiede perustuu. Lääketiede taistelee yhä taudinaiheuttajia vastaan, eikä ymmärrä, mikä merkitys ihmisen tai eläimen omalla vastustuskyvyllä on sairauksien puhkeamisessa. Pasteur itse hylkäsi lopulta omat teoriansa, mutta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä.

Rokotusten on tarkoitus stimuloida immuunijärjestelmää tuottamaan vasta-aineita. Vasta-aineet kiinnittyvät viruksiin ja pysäyttävät sen toiminnan. Tämän vasta-ainetuotannon ansiosta elimistö on sitten valmis tekemään elimistöön mahdollisesti tunkeutuvista taudinaiheuttajista harmittomia. Nämä tunkeutujat ovat yleensä bakteereja tai viruksia.

Rokottamisen ongelmia

Rokotteet sisältävät yleensä useita eri viruksia sekä muita aineita, jotka ruiskutetaan elimistöön samalla kertaa. Tämä ei millään tavalla matki luonnollisesti tapahtuvaa taudinaiheuttajille altistumista, koska kaikki nuo sairaudet eivät luonnossa koskaan esiintyisi yhdessä. Sairaustilastoja vertailemalla voidaan todeta, että kaikkien kulkutautien, kuten polion, tuhkarokon ja hinkuyskän esiintyvyys oli jo ennestään laskussa, ennen kuin niitä vastaan alettiin rokottaa. Poliorokotteen aloittamisen jälkeen tilastoissa tapahtui jopa pieni nousu ylöspäin, eli rokottaminen lisäsi poliokuolleisuutta. Tasainen kuolleisuuden lasku ei johtunut rokottamisesta, vaan yleisten elinolosuhteiden ja ravitsemuksen paranemisesta sekä hygienian paranemisesta.

Rokotusten tapa tuoda taudinaiheuttajat elimistöön on myös erilainen kuin luonnossa. Kaikki taudit, paitsi rabies, tulevat luonnossa eläimeen limakalvojen kautta, eivät suoraan lihaksiin pistettyinä. Tri Larry Glickman on tutkinut rokotteiden vaikutuksia koiriin jo usean vuoden ajan. Hän on todennut, että rokotettujen koirien elimistö tuottaa autovasta-aineita omia soluja vastaan, kun taas rokottamattomilla koirilla tätä ei tapahdu. Rokotukset ovat siis mitä todennäköisimmin syynä yhä kasvavaan koirilla esiintyvien autoimmuunisairauksien määrään.

Kun virukset injektoidaan elimistöön, ne kulkevat verisuonia pitkin imusolmukkeisiin. Yleensä virukset tulevat elimistöön nenän tai suun kautta, missä humoraalinen immuniteetti aktivoituu. Se tuottaa voimakkaita vasta-aineita, jotka ovat kehon ensimmäinen puolustus tauteja vastaan. Kun tämä kehon ensisijainen puolustustapa ohitetaan, immuunipuolustus on pelkän soluvälitteisen immuniteetin varassa. Elimistö joutuu erityisen kovalle koetukselle, koska sen ensisijainen puolustuskeino ohitetaan.

Rokottaminen suojaa eläintä tartunnoilta siten, että eläimen elimistö pitää jatkuvasti yllä lievää sairaustilaa. Toisin sanoen, eläimellä on koko ajan lievä penikkatauti, lievä parvo, lievä rabies jne. Koska elimistö on koko ajan lievästi sairas, se ei ole koskaan täydellisesti terve. Krooniset rokotushaitat ovat akuutin sairauden kroonisia muotoja. Niihin vaikuttavat perinnölliset heikkoudet.

Penikkatautirokotteen aiheuttamia kroonisia oireita voivat olla: nenän vuotaminen, sidekalvontulehdus, silmävuoto, silmäluomien kääntyminen sisäänpäin, krooninen mahakatarri, maksatulehdus, haimatulehdus, ruokahalumuutokset, toistuva ripuli, ruoka-aineyliherkkyydet, epilepsia, takaraajojen halvaukset, spondyliitti, huulipoimuntulehdus, jalkojen liiallinen nuoleminen, varpaiden välin ihottumat, allergiat, kennelyskä, krooninen keuhkoputkentulehdus, krooniset ihottumat ja alipaino-ongelmat.

Rabiesrokote voi aiheuttaa seuraavia oireita:levottomuus, epäluuloisuus, aggressiot, käyttäytymismuutokset, joko liiallinen välinpitämättömyys tai liiallinen takertuvuus ja esim. eroahdistus, itsensä vahingoittaminen ja hännän pureskelu, äänen muutokset, liiallinen haukkuminen, krooninen ruokahaluttomuus, kurkku- tai kielihalvaus, kuolaaminen, näkökyvyn menetys tai heikkeneminen, kaihi, puun, kivien, mullan ja ulosteiden syönti, tuhoisa käytös, kouristelukohtaukset, epilepsia, yliseksuaalisuus, sydämen toimintahäiriöt, sisäänpäin aivastaminen.

Kissojen kissaruttorokotteen haittoja voivat olla:laiskuus, ruokahaluttomuus, krooninen kuumeilu, imusolmukkeiden suurentuminen, huono hygienia, krooninen nestehukka, joka johtaa rakkotulehdukseen ja virtsakiteiden muodostumiseen, aliravitsemus, kilpirauhasen liikatoiminta, suolistotulehdus, krooniset hengitystieongelmat, poskiontelotulehdus.

Rokotusten aiheuttamia muita haittoja voivat olla:autoimmuunisairaudet kuten SLE, aplastinen anemia, hemolyyttinen anemia, sydänlihasrappeuma, fibrosarkoomat, ihosyöpä, kilpirauhaskasvaimet, IBD-tulehdus, korvatulehdukset, ihosairaudet, syylät, rasvapatit, huono turkki, suutulehdus, hammassairaudet, kilpirauhassairaudet, jne.

Rokotteiden sisältämät aineet

On olemassa kahdenlaisia rokotteita, heikennettyjä eläviä viruksia sisältäviä rokotteita, sekä tapettuja viruksia sisältäviä. Eläviä viruksia sisältävien rokotteiden virukset on heikennetty kemiallisesti sellaisiksi, että elimistö tunnistaa ne, mutta että ne eivät teoriassa kykene aiheuttamaan tautia suuremmassa mittakaavassa. Tavallisesti virukset muunnetaan käyttämällä apuna formaliinia tai formaldehydiä, joka tunnetusti on karsinogeeninen aine. Jotkin viruksen osat saattavat säilyä muuttumattomina prosessissa. On esitetty, että eläviä viruksia erittyy rokotettujen eläinten virtsan ja ulosteiden mukana ympäristöön, ja täten nämä eläimet tartuttavat muita eläimiä.

Muita rokotteiden sisältämiä aineita ovat tiomersaali, joka on elohopean johdannainen, sekä alumiini. Nämä ovat myös karsinogeenisia aineita. Yli 50 vuoden ajan on tiedetty alumiinille altistumisen aiheuttavan keuhko-oireita ja sairauksia, kuten astmaa ja aluminoosia. Alumiinin tiedetään aiheuttavan myös keskushermostoperäisiä oireita. Solut, joissa viruksia kasvatetaan, saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita. Tämä saattaa olla taustalla suuressa osassa lemmikkien vaivoista, kuten jatkuvassa kutinassa, suolistotulehduksissa sekä korvatulehduskierteissä. Virusten kasvattamiseen käytetään mm. apinoiden, ankkojen ja sikojen kudoksia. Nämä kudokset saattavat sisältää ennestään jo viruksia, jotka sitten muodostavat yhdessä niissä kasvatettujen virusten kanssa uusia virusyhdistelmiä, eräänlaisia superviruksia.

Rokotteissa on lisäksi salaisia ainesosia, joita lääkeyhtiöt eivät paljasta. Nämä ovat vieraita proteiineja. Näiden lisäaineiden ja apuaineiden epäillään olevan suurimpia fibrosarkooman (pahalaatuinen sidekudoskasvain) aiheuttajia kissoilla. Tri Dennis Macyn tutkimukset tukevat tätä väitettä.

Rokotteiden suurin haittapuoli on se, että ne stimuloivat elimistön immuunipuolustusta toimimaan ylikierroksilla. Ne luovat sairautta elimistöön, joka ennen rokottamista oli terve. Monille eläimille kehittyy sairaus rokottamisen jälkeen. Eläinlääkärit eivät yleensä myönnä tämän johtuvan rokotuksesta, vaan sanovat, että eläimen on täytynyt saada tartunta jo ennen rokottamista. Jotkut eläinlääkärit ovat kuitenkin eri mieltä ja uskaltavat kyseenalaistaa rokotukset. Monien lähteiden mukaan verikokeiden avulla voidaan todeta, että usein rokotukset antavat jo ensimmäisen rokotuskerran jälkeen elinikäisen suojan. Rabieksen kohdalla suoja saadaan ainakin viideksi – kuudeksi vuodeksi.

Vuosittaiset rokotukset aloitettiin 1940- ja 50-luvulla. Vuonna 1961 suositeltiin, että eläimistä otettaisiin verikokeet ja että uusintarokotus annettaisiin vain, jos siihen olisi tarvetta. Asiakkaiden olisi kuitenkin pitänyt maksaa tästä testistä, joten tuli halvemmaksi suositella vuosittaisia rokotuksia. Vuosittaisten rokotteiden antamisen takana ei siis ole mitään lääketieteellisiä perusteita. Monet eläinlääkärit lähettävät asiakkailleen vuosittaisia kirjeitä, joissa he muistuttavat tuomaan lemmikin rokotettavaksi. Eikö olisi järkevämpää, että he muistuttaisivat tuomaan lemmikin vuosittaiseen terveystarkastukseen ja että rokotus annettaisiin vain, jos siihen verikokeiden mukaan olisi tarvetta?

Eläimillä on suurin riski saada tappavan vaarallinen sairaus nuorena, aikuinen eläin ei yleensä kuole parvovirukseen. Jos aikuisella eläimellä on jokin sairaus, se on yleensä muutenkin ollut huonokuntoinen ja huonosti hoidettu. Miksi siis rokotamme aikuisia, terveitä ja hyväkuntoisia eläimiä sellaisia tauteja vastaan, jotka eivät olisi niille kuolemaksi?

Tutkimuksia rokotusten vaikutuksista

Brittiläinen tutkijaryhmä nimeltään Canine Health Concern (CHC) analysoi 3800 koiran rokottamisen jälkeiset sairaskertomukset. Heidän havaintonsa olivat erittäin hälyttäviä. 66 % kaikiasta sairaista koirista tuli sairaiksi kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta. 49 % kaikista sairauksista ilmenivät 30 päivän sisällä rokottamisesta. 29 % sairaista koirista sairastui 7 päivän sisällä rokottamisesta. Tämä tarkoittaa, että koira sairastuu 13 kertaa todennäköisemmin 7 päivän sisällä rokottamisesta kuin milloinkaan muuten.

69,2 % allergisista koirista tuli allergisiksi kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta. 55,8 prosenttia autoimmuunisairauteen sairastuneista koirista sairastui kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta. 65,9 % paksusuolentulehdukseen sairastuneista sairastui kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta. Silmä- ja sidekalvontulehdukseen sairastuneista koirista 70,2 % sairastui kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta. 73,1 % epilepsiaa sairastavista koirista sairastui kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta. Tästä voidaan päätellä, että suurimmalla osalla epilepsiaa sairastavista koirista on rokotusvaurio.

Kaikkein hämmästyttävintä on se seikka, että suurimmalle osalle käytösongelmaisista koirista (64,9 %) nämä ongelmat alkoivat kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta. 72,5 % hermostuneista koirista muuttuivat luonteeltaan kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta, samoin 73,1 % keskittymishäiriöistä kärsivistä koirista menettivät keskittymiskykynsä kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta.

Kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta koirille tuli myös muita vakavia sairauksia: syöpä (81 %:lle siihen sairastuneista), Huntingtonin tauti (81 %:lle siihen sairastuneista), aivotulehdus (78,6 %:lle siihen sairastuneista), sydänsairaudet (39,2 %:lle niihin sairastuneista), munuaisvauriot (53,7 %:lle niihin sairastuneista), maksavauriot (61,5 %:lle niihin sairastuneista), takapään halvaus (69,2 %:lle siihen sairastuneista) ja haimaongelmat (54,2 %:lle niihin sairastuneista).

Rokotus ei suojaa taudilta, päinvastoin. Rokotetut koirat voivat sairastua tautiin, jota vastaan ne on rokotettu. Maksatulehdukseen sairastuneista koirista 64 % sairastui siihen kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta, kennelyskään sairastuneista 50 % sairastui siihen kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta. 69 % parvoon sairastuneista koirista sairastui siihen kolmen kuukauden sisällä rokottamisesta, penikkatautiin sairastuneista 56 % ja leptospiroosiin sairastuneista joka ikinen.

Vaihtoehtoja

Rokotushaittoja voidaan purkaa homeopaattisilla aineilla. Näillä aineilla eläin voidaan myös suojata rokotushaittoja vastaan, jos se on pakko rokottaa esim. näyttelyissä tai kokeissa käymisen takia. (Homeopatialla ei pystytä kuitenkaan suojaamaan eläintä kaikilta rokotusten haitoilta.) Aina ennen rokottamista tulisi ottaa verikoe, josta määritellään vasta-aineet. Rokottaminen on turhaa, jos eläimeltä löäydetään kyseisen taudin vasta-aineita tarpeeksi. Eläintä voi suojata myös siten, että sille annetaan vain yksi rokote kerrallaan. Tämä on Suomessa nykyään käytännössä vaikeaa, sillä täällä ei enää ole myynnissä kuin yhdistelmärokotteita. Yksittäisrokotteet täytyy tilata erikseen ulkomailta, mutta tämä kyllä pitäisi eläinlääkäriltä onnistua.

Kaikki rokotteet eivät onneksi ole pakollisia. Näyttelyissä ja kokeissa käyville koirille ovat pakollisia vain rabies ja penikkatauti. Kissoilla pakollisia rokotuksia näyttelyissä käyvillä ovat kissarutto ja kissaflunssat. Kotikissaa tai koiraa ei ole pakko rokottaa ollenkaan, tai sen voi rokottaa vain kerran yleisimpiä tauteja vastaan ja käyttää samalla homeopaattisia rokotesuojia. Homeopaattiset nosodit ovat myös vaihtoehto, jolla lemmikin voi suojata mahdollisia tarttuvia sairauksia vastaan. Suomessa nosodeja osaavat käyttää vain harvat eläinhomeopaatit, ja aihe on vielä uusi ja vieras monille. Nosodeja ei tulisi käyttää omin päin, vaan tulisi konsultoida kokenutta eläinhomeopaattia. Samoin rokotusvaurioiden purkamisessa.

Luonnonmukainen ruokinta, liiallisen lääkekuormituksen välttäminen sekä luonnolliset vitamiinit ja entsyymit ja maitohappobakteerit voimistavat myös osaltaan eläimen immuunipuolustusta ja auttavat sitä selviämään rokottamisen aiheuttamasta kuormituksesta. Kaikkein tärkein muistettava seikka rokotuksissa on se, että sairasta eläintä ei koskaan tulisi rokottaa! Mikäli lemmikillesi on puhjennut autoimmuunisairaus tai mikäli sillä on jokin krooninen sairaus, kuten niveltulehdus tai IBD-tulehdus tai krooninen korvatulehdus, tai mikäli se on joskus saanut negatiivisen reaktion rokotteesta tai jos sillä on epilepsia, en suosittele sitä enää rokotettavaksi ollenkaan.

Jokaisella omistajalla on loppujen lopuksi itse vastuu omista lemmikeistään ja jokaisen on tehtävä päätös millä tavalla suojaa ja hoitaa omaa lemmikkiään. Tässä artikkelissa tarjoan tietoa, joka toivottavasti auttaa juuri sinua tekemään parhaasi lemmikkisi terveyden ylläpitämiseksi. Kirjoitin artikkelin osittain siksi, että aiheesta on vasta vähän tietoa saatavilla suomen kielellä, ja kaikki eivät osaa englantia niin hyvin, että voisivat lukea netistä ulkomaankielisiä tutkimuksia tai tekstejä. Hanki tietoa monista eri lähteistä ja ole itse aktiivinen ja ajattele omilla aivoillasi. Älä usko jotakuta vain siksi, että hänellä on auktoriteettiasema, vaan vaadi selityksiä asioille, joita et ymmärrä. Hanki tietoa niin kauan, että ymmärrät asioita paremmin ja osaat tehdä omia lemmikkejäsi koskevat päätökset itse.

Anna Multanen, eläinten luontaishoitaja

Lähteet ja lisätietoa rokotusten haitoista:

http://www.irishwolfhounds.org/vaccination
http://www.luontaisnetti.fi/
Yves Delatte: Rokotukset
Ann N. Martin: Protect Your Pet
http://members.tripod.com/~perianal-fistulas/Vaccines.html
http://www.rokotusinfo.fi/
http://www.worldwidehealthcenter.net/articles-297.html
http://www.wellpet.org/vaccines/nosodes.htm
http://www.courageouscaucasians.com/vaccinations.htm
http://www.felineinstincts.com/veterinarians/veterinarians-idx.html
http://healthydogs.org/2005/12/vaccinations.html
http://www.cyberpet.com/cyberdog/articles/health/vaccin.htm

Tästä linkistä voit lukea pdf-muodossa olevan tutkimuksen, joka on julkaistu vuonna 2010. Tutkimuksessa todettiin, että vasta-ainetaso pysyy rokotuksen jälkeen riittävänä yhdeksän vuotta.
http://www.4rottweilers.com/long_term_protective_immunity_article.pdf


2 vastausta

  1. Katri Laitila sanoo:

    Kiitos, tämä on hyvä juttu! Nyt on allekirjoitettu 🙂
    Tämän voisi laittaa tuohon artikkeliksikin.

  2. nella m sanoo:

    Tutustuthan ja allekirjoitathan ystävällisesti, kiitos

    Rokoteturva 2018: Turvataan 1) sosiaali- ja terveysalojen työntekijöiden itsemääräämisoikeus 2) asiakkaan tiedonsaantioikeus rokotustilanteessa 3) turvallisuusseuranta palauttamalla ammattilaisille velvollisuus ilmoittaa rokotehaitoista

    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2636

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *