Yleinen

Robert Stewart – Ihmeitä fyysisessä maailmassa

06.12.2018, Katri Laitila

Kirjoittanut Robert Stewart (www.in5D.com)
3.12.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

”Ihmeitä tapahtuu niille, jotka uskovat niihin.”
– Bernard Berenson

”Uskotko ihmeisiin? Kyllä!”
– Al Michaels

Samanlainen näkemys kahdelta hyvin erilaiselta ihmiseltä: toinen josta et ole luultavasti koskaan kuullut, on 1900-luvun amerikkalainen taidehistorioitsija, ja toinen joka on luultavasti ollut olohuoneessasi monta kertaa television kautta, on urheiluselostaja Al Michaels. Sanottuna ainakin 50 vuoden päässä toisistaan ja hyvin erilaisissa olosuhteissa, kumpikin puhuu voimasta, jota olemme kaikki toivoneet ja rukoilleet jossain kohtaa elämässämme. Mutta tapahtuuko ihmeitä oikeasti? Onko jokin malli ihmeiden luomiseen elämääsi, vai ovatko ne vain sattumia, joita tulee ja menee tunnistamatta, mitä ne oikeasti ovat?

Olen ajatellut tätä viime aikoina, koska tarvitsin hiljattain kovasti ihmettä, mutten koskaan ollut uhrannut ajatustakaan sille mahdollisuudelle, että sellainen voisi tapahtua tai että voisin itse auttaa sitä ilmentymään. Tämä sai minut ajattelemaan uudelleen kolmea asiaa, joita oli tapahtunut elämässäni, ja muotoilemaan ne uudestaan pelkästä tuurista tärkeiksi käännekohdiksi fyysisessä ja henkisessä elämässäni. Nimittäin tiedän nyt, että olen kokenut kolme ihmettä elämässäni. Pieniä asioiden suuressa suunnitelmassa, mutta elämää muuttavia minulle henkilökohtaisesti.

Kun olin 21-vuotias, ystävä yllytti minua menemään kanssaan psyykkiselle parantajalle. Minulla ei ollut uskomusjärjestelmää mihinkään muuhun, kuin ajatella, että se oli täydellistä ajan haaskausta. Kärsin vakavista allergioista ja ontelotulehduksesta, ja olin syystäkin järkyttynyt, kun tuollainen vanhahko irlantilainen nainen asetti kätensä pääni päälle ja sanoi: ”Antakoon Jumala parannuksen hengitykseesi”, ja sekunneissa hengitin normaalisti. Allergiat eivät koskaan enää palanneet todenteolla. Olin tietysti kiitollinen, mutta se oli ihme, jota ei oikeasti tunnistanut.

Kun olin 35-vuotias, työskentelin yritysmaailmassa Washingtonissa, ja vaikka välttelin tuon ajan huumekulttuuria, en koskaan uhrannut toista ajatusta sille alkoholin ja satunnaisen marihuanan määrälle, joka oli elämässäni työajan ulkopuolella. Näin oli, kunnes vedin yhden henkosen marisätkästä, jota oli ilmeisesti terästetty jollain kovemmalla huumeella, ja löysin itseni makaamasta yksin asuntoni lattialta, sydämen lyödessä hallitsemattomasti. Soitto hätänumeroon ei tyhmästi ollut koskaan vaihtoehtona, koska asian paljastumisen ja korkeapalkkaisen työpaikkani menettämisen pelko oli melkein yhtä suuri kuin kuolemanpelko.

Ainoa mitä oli jäljellä, oli rukoilla, etten kuolisi siihen paikkaan. Rukoilla ankarasti – ja vannoa Jumalalle, etten koskisi enää marisätkään tai mihinkään huumeeseen, jos VAIN ELÄISIN YÖN YLI. Kahden tunnin kuluttua hallitsemattomat takykardia-aallot lopulta laantuivat, enkä ole koskaan koskenut mihinkään huumeeseen sen koommin, noin 27 vuotta sitten. Olin enemmän kuin kiitollinen ja helpottunut, mutta taaskaan en todellisuudessa tunnistanut, miten hauras elämä on tai miksi se ei loppunut tuona yönä.

Noin 10 vuotta sitten ajoin kaksikaistaista tietä pitkin, jossa oli 65 kilometrin nopeusrajoitus ja loiva ruohopiennar kummallakin puolella. Toinen auto oli kohtalaisella etäisyydellä edessäni. Kuulin sireenin, vilkaisin peruutuspeiliin ja näin ambulanssin saavuttavan kovaa vauhtia. Käänsin pientareelle pysähtyäkseni, kun fokukseni palasi taas suoraan eteen – ja huomasin, että edessäni ollut auto oli jo pysähtynyt. Ajan 65 kilometrin tuntinopeudella pientareella, ja painaessani jarrua käsitän, että ruoho on märkää. Autoni vauhti tuntuu lisääntyvän, kun lukkiutumattomat jarrut kirskuvat. Viimeinen ajatukseni on: ”Osun tuohon tyyppiin”, kun tartun ohjauspyörään valmistautuen kolariin.

Ainoa tapa kuvata, mitä tapahtui seuraavaksi, on, että koin jonkinlaisen enkeli-intervention. Menetin ikään kuin tajuntani sekunniksi, ja sitten puristin edelleen rystyset valkoisena rattia, mutta autoni on pysähtynyt alle 30 sentin päähän edessäni olevasta autosta. Autojen nopeus ei putoa 65 kilometristä nollaan tuolla tavalla. Ambulanssi kiisi ohi, ja tunsin välittömästi enkelin läsnäolon. Se oli lämmin tieto ja tunne suojelusta, jota en koskaan unohda.

Oletko lähempänä ihmeisiin uskomista? Jos olet edelleen epävarma, seuraava tapahtuma sai minut aktiivisesti etsimään uuden ihmeen ilmentymistä. Olen ihminen, jolla on toiveita ja vaikeuksia, aivan kuten kenellä tahansa. Olen myös sellainen, joka puskee itsensä äärirajoille kaikissa asioissa, mukaan luettuna ura ja kuntoilu. Pidän normaalina lähteä viideltä aamulla ovesta ulos kuntoilemaan, ehtien silti ajoissa kahdeksan kokoukseen. Olen tehnyt vuosikymmeniä töitä hyvin stressaavassa ympäristössä – ja lisäksi vaikean henkilökohtaisen suhteen aiheuttaman tunnetuskan kera, käytän salia turvapaikkanani ja jännitteen vapautuskanavana.

Muutama kuukausi sitten kävin lääkärissä tarkistuttamassa venähtäneen lihaksen olkapäässä ja ylärinnassa. Tiesin tarkkaan, miten tekisin sen, ja pyysin lähetettä ortopedilleni. Sen sijaan minut ohjattiin kardiologille, joka laittoi minut moniin kokeisiin. Kun yhdestä niistä paljastui ongelma, lääkäri kertoi minulle, että tarvitsisin pallolaajennuksen ja minun täytyisi alkaa ottaa maksimiannos suosittua kolesterolilääkettä ja käyttää sitä loppuelämäni.

Ottaen huomioon kuntoni ja sen, että kolesterolini on itse asiassa alhainen, olin täysin järkyttynyt diagnoosista. Olin järkyttynyt myös tämän lääkärin melkein autokauppiasmaisesta tyylistä, kun hän työnsi minua eteenpäin nopeasti ja totesi, että elämäni muuttuisi ikuisiksi ajoiksi tästä eteenpäin nyt, kun minulla oli vakava sepelvaltimotauti, ja hän pelastaisi henkeni.

Ensireaktioni oli soittaa ystävälle, jonka tiesin osallistuneen viikoittaiseen psyykkiseen parannusmeditaatioon. Minua oli aiemmin kutsuttu mukaan, muttei minulla ollut aikaa tai halua. Nyt tunsin välittömästi vetoa osallistua seuraavaan sessioon. Sain myös toisen mielipiteen. Uusi lääkäri sanoi, että rasitustestin läpäisemisestä ja tuohon toiseen kokeeseen perustuvasta verikokeesta huolimatta, minulla olisi luultavasti tosiaankin sepelvaltimotauti. Kuitenkin voitaisiin tehdä uusi ei-invasiivinen koe vahvistamaan tämä, ja tarvittiinko leikkausta.

Ennen tuota koetta osallistuin parannusmeditaatioon. Naisen joka piti tuota ryhmää, oli kouluttanut ja vihkinyt kuuluisa brasilialainen psyykkinen parantaja Joao Texeira da Faria, joka tunnetaan paremmin Jumalan Johnina/Johanneksena. Ennen meditaatiota kullekin 25 osallistujalle annettiin yksi kortti pakasta. Jokainen kortti edusti jotain arkkienkeliä, ylösnoussutta mestaria tai pyhimystä, joka työskenteli tuon parantajan kautta. Rukoilin saada St. Germainin tai arkkienkeli Mikaelin, mutta olin yllättynyt saadessani Pyhän Expedituksen. Hetken hämmennys muuttui järkytykseksi, kun käänsin kortin ympäri ja siinä luki espanjaksi: ”kiireellisten asioiden pyhimys”.

Meditaatio seurasi, ja vaikka kaikki mitä sain, oli hyvin henkilökohtaista, oli kaksi tärkeää viestiä. Ensimmäiset sanat jotka kuulin telepaattisesti, olivat: ”Sydämesi oli rikki, mutta nyt se on parantunut.” Kun tunsin tummia energioita, jätettä ja liejua sulavan pois eetteri- ja fyysisestä kehostani, kuulin: ”Tunteiden tukahduttaminen kovettaa sydäntä sekä energeettisesti että fyysisesti.”

Kun meditaatio oli loppunut ja minusta tuntui, kuin valtava paino olisi nostettu, menin kotiin ja tutkin Pyhää Expeditusta. Hämmästyt löytäessäsi kaiken tästä vähän-tunnetusta hätätilanteiden ja nopeiden ratkaisujen suojeluspyhimyksestä täältä.

Oli jäljellä vain seurantakoe, ja sen tulokset olivat, mitä olin toivonut. Ei merkittäviä tukoksia, eikä lisäleikkausta tai lääkitystä tarvittu tällä kertaa.

Voitaisiin sanoa, että kenties ensimmäinen lääkäri oli liian päällekäyvä tai sai väärän positiivisen tuloksen, ja kaikki tämä voisi olla totta. Päätän kuitenkin uskoa, että suuremmat voimat toimivat tässä. Uskon, että ihmeparantuminen tapahtui – ei ainoastaan tuossa fyysisessä tuloksessa, vaan myös melkein välitön vaikean suhteeni energeettinen parantuminen. Uskon, että ihmeparantuminen tapahtui, kiitos rukouksen ja Jumalan voiman – enkelimestarimme ja -oppaamme vartioivat jokaista meitä ja antavat apuaan, jos vain pyytää.

Uskon, että minua on opastettu jakamaan nyt tämä hyvin henkilökohtainen tarina, siemenen kylvämiseksi teidän energiakenttäänne ja tietääksenne, että virittyneenä korkeampaan itseen voitte luoda oman todellisuutenne – ja että fyysisessä maailmassanne voi olla ihmeitä.

———–

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien ”suodatintesi” läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja – suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

*

http://luxonia.com/viestit/25-muita-kirjoittajia/7242-3122018-robert-stewart-ihmeitae-fyysisessae-maailmassa


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *