Kanavoidut viestit,Yleinen

Hyviä vinkkejä lähestyä eläimiä :)

26.07.2013, Katri Laitila

LÄHDE: http://elainkommunikointi.blogspot.fi/2013/07/tervehdyksia.html

:happy:

Laura Stinchfield kysyy eläimiltään Santa Barbara Independentin artikkelissa, että mikä on paras tapa lähestyä eläimiä.

Usein huomaan selittäväni eläimille ja heidän ihmisilleen, että ihmiskehonkieli ja eläinkehonkieli ovat erilaisia. Esimerkiksi, ihmiset usein katsovat koiraa suoraan silmiin ja taivuttavat sitten kehoaan eteenpäin kutsuessaan koiraa luokseen tai kun he tervehtivät vierasta koiraa. Tehdessään näin me ihmiset ajattelemme olevamme ystävällisiä ja kutsuvia, mutta todellisuudessa tämä käytösmuoto on dominoivaa. Tietenkin on olemassa poikkeuksia, joissa omistajat voivat katsoa rakastavasti heidän koiriensa silmiin, mutta tämä on tietoisuuden nostamista eläinkehonkielen yläpuolelle.

Jos sinä olet koskaan katsonut koirien leikkiä tai jopa tappelua, dominoivampi osapuoli saattaa nostaa leukansa tai tassunsa toisen koiran olkapäälle. Me ihmiset matkimme tätä käytöstä silloin, kun me taivutamme keskikehoamme.

Jos me suoristamme yläkehomme, taivutamme polviamme ja katsomme pehmeästi (ensin koiriimme ja sitten pois koiristamme), monet koirat tulisivat luokse nopeammin ja olisivat vähemmän aggressiivisia ihmisiä kohtaan.

Tässä kysynkin eläimiltäni: “Mikä on paras tapa ihmisille lähestyä sinua?” Myönnettäköön, että tämä on yksilöllinen mielipide. Pyydän heitä kuitenkin olemaan puhe-eläiminä oman lajinsa puolesta.

Stormy, australianpaimenkoirani, sanoo: “Pidän siitä kun ihmiset tulevat luokseni sivulta ja silittävät hartioitani ensin. En pidän kovin paljoa siitä, että ihmiset silittävät päätäni. Mutta rakastan sitä, kun ihmiset silittävät hartioitani ja selkääni. Älä nojaudu ylleni. Se saa minut tuntemaan oloni tukalaksi.”

Makia, valkoinen kissani, sanoo: “Minusta on tärkeää, että ihmiset liikkuvat hitaasti ja että heillä on se intentio, että he antavat eläimen jäädä maahan. En pidä siitä, että ihmiset liikkuvat nopeasti minua kohti ajatellen, että nostavat minut ylös. Anna minun seisoa minun omilla, neljällä tassullani.”

Bean, kanini, sanoo: “ En oikeastaan pidä siitä, että ihmiset lähestyvät minua. Minä pidän siitä että he sanovat hei kaukaa, mutta jos kyseessä on joku jonka tunnen, haluan  heidän liikkuvan hitaasti, polvistuvan vierelleni ja sitten silittävän minun selkääni ennen päätäni.”

Seamora, sinikultainen papukaijani, sanoo: “Ihmisten pitäisi kävellä minua kohti hitaasti ja alkaa tanssia. Rakastan katsella ihmisten tanssimista. Me voimme tanssia yhdessä ja tutustua siten toisiimme.” En ole varma, että tämä on kaikkien papukaijojen tuntemus. Pidän sinut ajan tasalla tämän suhteen.

Jubilee, minun nuori appaloosani, sanoo: “Kävele minun vierelleni ja silitä minun harteitani. Kerro minulle, että minä olen hyvä tyttö, äläkä katso minua heti suoraan silmiin. Katso niskaani sivulta tai selkääni. Silloin tunnen oloni kaikkein mukavimmaksi.”

Luca, nuori puudelini, sanoo: “Pidän siitä, kun sinä olet lapsi ja olet pieni. Pienet ihmiset ovat parhaita. Jos olet iso ihminen ja haluat silittää minua, se on parasta tehdä taivuttamalla polviasi ja puhumalla minulle ensin. Tahdon myös ensin haistaa sinua. Silitä sitten hartioitani ja selkääni. Älä silitä minua päästä.”

Serafina, harmaa kissani, sanoo: “Hitaus on paras tapa. Voit katsoa alas minuun, mutta älä silitä minua heti. Puhu minulle sekunnin verran ja sitten silitä minua. Ihmiset ryntäävät eläinten luokse ja laittavat heidän kätensä heidän päälle, kaikkialle, aivan liian nopeasti. Sano ensin hei ja tutustu menuun ennen kuin kosketat minua.”

Stormy lisää: “Rakastan hierontaa. Olet tervetullut hieromaan minua, mutta kiinnitä huomiota minuun. Minä saatan kertoa sinulle, että sinun kätesi on liian raskas, tai että vatkaat minua liikaa ja se sattuu. Jos katsot minua ja minun suuni on auki, minä hymyilen ja se tuntuu hyvältä. Jos suuni on kiinni ja minä katson sinua tiukasti, silloin sinä satutat minua.”

Mitä eläimeni yleisesti ottaen sanovat, on se, että kävele hitaasti, luo kontakti puhumalla heille ennen kuin kurotat heitä kohti, kumarru matalaksi koukistamalla polviasi, ei keskikehoasi, käytä pehmeää katsetta ja älä katso heitä suoraan silmiin, vältä pään silittämistä ja ole tietoinen siitä, jos silitätkö heitä liian kovasti vai et. Tämä itse asiassa näyttää hyvältä tavalta tervehtiä ihmisiä myös.


Kommentointi on suljettu.