Eläimet

Hevoset ja värien värähtelyt

08.08.2017, Katri Laitila

Hevoset ja värien värähtelyt

Uusi-Seelantilaisen eläinkommunikoijan ja energiahoitajan, Faye Rogersin sivuilta löydettyä osiosta ”suoraan eläinten suusta”.

Alla hevonen kertoo, miten hevoset kokevat värit. Eläinten värien näkemisestä on tehty käännös aikaisemminkin. Silloin asialla oli  eläinmeedio Laura Stinchfield.

“Hevoset eivät näe värejä samoin kuin ihmiset. Me tunnemme värit ja kyllä, me näemme värejä. Olemme vastaanottavaisia väreille, siinä suhteessa, että me olemme virittäytyneitä väreihin, jotka vaihtuvat. Kun lehdet muuttuvat kultaisiksi ja sitten ruosteisiksi, joka on ihanaa. Uudet lehdet ovat täynnä pehmeää vihreää ja se on kaunista, ja ajan myötä niistä tulee vieläkin vihreämpiä ja sekin on kaunista.

Värit kohottavat sieluamme ja saavat meidät tuntemaan olomme melkoisen onnellisiksi – jotenka emme erota värejä kuten te; me erotamme värit erilailla johtuen siitä, miten ne saavat meidät tuntemaan. Osittain se johtuu niistä värähtelyistä, jotka lähtevät väreistä ja niiden vaikutuksesta meihin.

Me aistimme värit silmin ja jopa sateenkaarella on paljon värejä tarjolla meille. Meidän aivomme on viritetty toisella tavalla kuin teidän ja siksi te ette ole niin vastaanottavaisia sille, mitä meidän silmämme näyttäisivät teille, jos yrittäisitte katsoa värejä meidän silmiemme kautta, sillä te näkisitte asiat himmeinä ja vähävärisinä. Kyllä, värit ovat himmeämmpiä meille, johtuen siitä, miten vastaanottavaisia aivomme ovat eri väreille, mikä juontuu siitä, että hevoset aistivat värit sekä niiltä tulevat värähtelyt.

Niinpä siihen on syynsä, miksi meidän aistimme värien näkemisessä ovat erilaiset verrattuna teihin. Ihmiset näkevät värit elävämpinä. Me näemme värit pehmeämpinä, mutta olemme paljon vastaanottavaisempia värien värähtelyille, joten meillä ei ole tarvetta välttämättä nähdä valtaisaa värikylläisyyttä [liian kirkkaiden värien aiheuttamien tunteiden vastaanottaminen ja värähtelyt ovat niin voimakkaita, etteivät aivot pystyisi käsittelemään niitä].

Suosikkivärini on ehdottomasti pehmeän vaalean sininen, sillä se on kaunis johtuen sen raikkaudesta ja myös siksi, mitä se saa minut tuntemaan kun näen tämän värin. Se on taivas kaikkein täydellisimmillään, kuten silloin kun aurinko on noussut, mutta juuri ennen, ennen kuin aurinko maalaa koko taivaan ja tekee väristä kirkkaamman sinisen. Kaunis onnellisuuden, raikkauden, mutta myös tyyneyden väri. Aistin monia värejä omiksi tarpeikseni ja nautin niistä kaikista, mutta se on sininen, joka ilahduttaa minua. En oikeastaan nauti oranssista; minusta se on hieman [huom. energia tuntuu tässä vaiheessa hieman ylienergiseltä]. Oranssi on okei, mutta ei väri, joka vetää minua puoleensa. Punainen on oikeastaan raskaampi värähtelyltään, mutta oranssi on hieman liikaa minun systeemilleni, mutta sekin saattaa muuttua ajan myötä.”

Faye Rogers

*

Lähde:

Hevoset ja värien värähtelyt


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *