Terveys,Yleinen

TODELLISUUDEN KYSEENALAISTAMINEN & HÄMÄRÄN RAJAMAILLA

14.09.2018, Katri Laitila

TODELLISUUDEN KYSEENALAISTAMINEN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.9.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Useimmat ihmiset eivät kyseenalaista todellisuuttaan. Elleivät ole siinä heräämisvaiheessa, jossa se alkaa tapahtua luonnostaan, he laahustavat vain kognitiivisen dissonanssinsa eri vaiheissa.

Parikymmentä vuotta sitten istuin julkisella pihalla ja vilkaisin ihmisjoukkoa huomaten viehättävän miehen. Hän istui suihkulähteen sementtireunalla. Hän näytti olevan noin 55-vuotias, hiukset harmaantumassa ja sopivasti ryppyjä antamaan hänen kasvoilleen luonnetta. Hän oli vähän ylipainoinen, päällään rennot vaatteet ja hän näytti viihtyvän omissa nahoissaan. Hän oli toisen miehen kanssa.

Jostain syystä päätin muutaman hetken päästä katsoa uudestaan häntä ja yllätyksekseni huomasin, että hän olikin nainen. Olin erehtynyt. Katselin naista. Se oli täysin selvää. Ja tuolla oivaltamishetkellä tuo yksilö ei ollut enää viehättävä. Se oli sama ihminen ja samat piirteet, mutta nyt havaintoni hänestä oli radikaalisti erilainen.

Minulta ei vienyt kauan tunnistaa, mitä oli tapahtunut. Tuossa hetkessä kyseenalaistin uskomukseni siitä, mihin viehättävyys perustuu ja miten olemme ehdollistuneet näkemään naiset.

En ollut ankara itselleni siitä, että erehdyin pitämään tuota naista miehenä, mutta en pysynyt päästämään irti siitä. Halusin kaivaa syvemmältä tuota reaktioita, koska se ei ole niinkään henkilökohtainen, vaan kulttuurillinen.

Aloin hiljattain ihmetellä, miksi miehet alkoivat ”puunata” itseään ja tulla pakkomielteisemmäksi suurena ja lihaksikkaana olemisesta. Tämä trendi laajeni, kun naiset alkoivat tulla esiin joskus 60-luvun loppupuolella ja vaatia tasa-arvoa. Ja samoihin aikoihin naiset pienensivät kehoaan ja yrittivät puristaa sen Twiggy-siluettiin.

Kun miehet tunsivat enemmän tasa-arvoa vaativat naiset uhaksi, heidän täytyi tulla suuremmaksi. Kun naisista tulee äänekkäämpiä kulttuurissa, heitä kannustetaan tulemaan fyysisesti pienemmäksi.

Sitä ei tarvitse sanoa, mutta kerron, että kauneutta on kaiken kokoista ja muotoista. Mutta fyysisen kehon pakottaminen tiettyyn muotoon tai kokoon jostain harhaanjohdetusta tarpeesta näyttää hyväksyttävältä tai kauniilta, ei ole tervettä.

Lihasten muotoilemisessa tai ihmiskehon hienovirittämisessä ei ole mitään väärää. Mutta puhun laajemmasta trendistä, jonka alkuperä on tasapainottomuudessa. Ja näiden hyväksyttyjen kauneusnormien tutkiminen on tervettä. Ja tietysti on myriadeja muita esimerkkejä asioista, jotka hyväksymme normaaliksi, mikä lähemmässä tarkastelussa on suorastaan häiritsevää.

Eikö ole mielenkiintoista, että ihmiset voivat olla hyvin tarkkoja siinä, mitä he syövät tai pukevat päälleen, mutta nuo samat ihmiset sallivat minkä tahansa massatietoisuudesta tulevien uskomusten vaikuttaa elämäänsä? Kyselemättä. Koskevat nuo uskomukset sitten taloutta, suhteita, yhteiskuntaa, terveyttä, kulttuuria, politiikkaa tai jumalan olemassaoloa.

Ja jumalasta puheen ollen, on hyvä, että katolista kirkkoa tutkitaan tarmokkaasti seksuaalisen hyväksikäytön osalta, mutta tutkivatko ihmiset itse uskontoa? Esittävätkö he itselleen vaikeita kysymyksiä, kuten miksi he kannattavat uskontoa, joka systemaattisesti tukahduttaa seksuaalisuuden ja vaatii pidättäytymistä ja vain heteroseksuaalisia suhteita. Uskontoa joka tuomitsee ihmiskokemuksen aistillisuuden.

Mutta useimmat ihmiset eivät kykene yhdistämään luonnollisten ihmishalujen ja feminiinisyyden vuosisatojen aikaista tukahduttamista ja tuon tukahduttamisen ilmentämistä mitä häpeällisimmillä ja kohtuuttomimmilla tavoilla.

Heräämisprosessissa kaikki uskomuksemme tulevat tarkasteluun. Kaikki mitä ajattelimme, kyseenalaistetaan nyt. Elämän jokainen taso jonka otimme itsestään selvänä totuutena, tuodaan nyt valoon. Meitä suostutellaan ja joskus meidät kursailematta tönäistään uuteen tilaan, jossa emme voi enää sivuuttaa jotain vain sellaisena, että ”näin asiat ovat”.

Aiemmassa heräämisvaiheessamme monet meistä oivalsivat, että meidän täytyi kyseenalaistaa vallitseva tila elämässämme ja sydämessämme ja mielessämme, mutta meillä ei vielä ollut työkaluja muuttua pois noista ajattelutavoista.

Yritimme muuttua mieltä käyttäen. Ajattelimme, että meidän piti voittaa vanha ohjelmointimme. Mutta mikään mitä yritimme, ei toiminut kovin hyvin. Ja tämä johtuu siitä, että yritimme muuttaa itseämme muuttamalla sitä tapaa, mitä ajattelimme asioista. Kummallista kyllä, tuloksena oli, että jäimme vielä enemmän mielemme vangiksi.

Kun aloimme sallia toisen osamme, ikuisen itsemme, tulla ihmisitsemme kyytiin, aloimme tuntea merkittävän muutoksen itsessämme. Oivalsimme jälkikäteen, että mielemme oli niin ehdollistunut ja rajoittunut, ettei ollut mitään tapaa päästä haluamiimme muutoksiin käyttämällä pelkästään mieltä.

Ihmismieli on ehdollistettu reagoimaan elämään enimmäkseen pelkotilasta. Sillä on vakiintunut puolustuslinnake sen hoitamiseen, mitä se pitää uhkana selviytymisellemme. Ja ilman sielua mieli näkee vain sen, mitä sen edessä on tai mitä eilen on tapahtunut. Se ei näe muita mahdollisuuksia. Se ei ymmärrä, miten alkemia toimii.

Ja tästä syystä mieli on kamppaillut suunnattomasti tämän ylösnousemusprosessin ja ruumiillistuneen valaistumisprosessin kanssa. Kyse ei ole siitä, että meidän täytyy muuttaa mieltämme tässä kohtaa, vaan jatkaa sielumme sallimista osallistua elämäämme.

Ja kun teemme sen, mieli alkaa alistua sielulle. Ja se on todellisuudessa helpottunut. Se on todella väsynyt. Sillä on traumaperäinen stressihäiriö. Se on traumatisoitunut maailmassa, joka tuntui enemmän sota-alueelta. Se on ollut taistelumoodissa, ja siihen on osunut liian monia luoteja ja se on väistänyt vielä useampia.

Niinpä se on hitaasti asettumassa tuohon uuteen suhteeseen, josta se löytää itsensä. Ja ei, en puhu vain mielestämme, vaan ihmispersoonallisuudestamme. Mieli on enimmäkseen määritellyt tuon persoonallisuuden, ei juurikaan sielumme.

Ja se on toinen ongelma. Persoonallisuus on vähän surullinen, koska se uskoo, että se hylätään eikä sitä koskaan enää tunnisteta. Mutta ei niin tapahdu. Se integroidaan aitoon itseensä. Mitään ei menetetä. Itse asiassa paljon saavutetaan. Maaplaneetalla elettyjen elämien viisaus.

Ja riippumatta siitä, kuka olet tai mistä tähdistöstä olet kotoisin, olet ollut maaplaneetan asukkaana ainakin muutaman elämän. Ja riippumatta siitä, mitä sinulle on kerrottu, tämä on valintojen planeetta universumissa.

Tänne tulevat seikkailunhaluisimmat sielut. Tänne sielut tulevat edistämään kasvuaan ja viisauttaan. Kenties toisilla planeetoilla on teknologisesti kehittyneitä sivilisaatioita, mutta meidät tunnetaan planeettana, jolla on sydän. Olemme voittaneet galaksin ja universumin kaikki muut sivilisaatiot, kun kyse on kaksinaisuuteen, kokemiseen ja rakkauteen sukeltamisesta.

http://luxonia.com/viestit/131-maria-chambers/7083-1092018-todellisuuden-kyseenalaistaminen

———–

HÄMÄRÄN RAJAMAILLA

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
7.9.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Eräs nainen käveli luokseni muutama hetki sitten täällä kahvilassa ja sanoi: ”Hei, Maria. Mitä kuuluu?” Katsoin häntä ja sanoin: ”Hyvää. Hmm, kuka sinä olet?” Siihen hän vastasi epäuskoinen ilme kasvoillaan siitä, etten tunnistanut häntä.

Hän sanoi muistavansa minut erittäin hyvin, ja hän halusi minun yrittävän muistaa hänet ilman mitään vinkkiä. Niinpä istuin siinä ja tuijotin hänen viehättäviä kasvojaan, eikä minulla ollut hiukkaakaan tuttuuden tunnetta. Nimittäin sitä, kun tunnistat jonkun, muttet osaa ajatella, mistä tunnet hänet.

Hän jatkoi minun katsomistani epäuskoisena. Hän ei oikeasti voinut uskoa, etten tuntenut häntä. Hitaasti hän alkoi paljastaa minulle, missä ja milloin olimme tutustuneet. Hän sanoi: ”Tunnemme toisemme kirpputorilta … Näimme toisiamme useiden kuukausien ajan, ja sinä myit taideteoksiasi serkkusi kanssa. Soititte yhdessä musiikkia, ja tulitte luokseni monta kertaa päivälliselle.”

Sitten hän katsoi minua intensiivisesti, ja huolestunut katse silmissään sanoi: ”Onko sinulla kaikki ok? Onko kaikki hyvin? Millainen on terveytesi?”

Niinpä yritin parhaani mukaan vakuutella hänelle, että voin hyvin, olen käynyt läpi merkittäviä muutoksia ja 16 vuotta on elämä sitten nykyperspektiivistäni katsottuna. Ja mumisin jonkin kömpelön anteeksipyynnön siitä, etten tunnistanut häntä.

Sitten muistelimme serkkuani, Andyä, ja sitä miten hän seurasi minua aina ja miten hän rakasti minua, mutta oli tavallaan kiusankappale toisinaan, ja miten minä autoin häntä ja hänen vaimoaan. Hän summasi myös, miten hänen oma elämänsä oli dramaattisesti muuttunut aviomiehen jätettyä hänet laskujen ja kahden lapsen kanssa. Mutta hän nauroi ja sanoi, että elämä on kovaa. Ja että meidän pitäisi tavata toisiamme.

HÄMÄRÄN RAJAMAILLA

Tuo kokemus sai minut tuntemaan, että olin hämärän rajamailla, jossa asiat eivät ole, miltä näyttävät. Tämän naisen ilmestyminen eteeni menneisyydestä on täydellinen esimerkki siitä, miltä tuntuu olla viidennen ulottuvuuden tietoisuudessa ja elää samalla kolmannen ulottuvuuden maailmassa. Kun puhuimme, tilanne palasi mieleeni jossain määrin, ja nyt tiesin selvästi, kuka hän oli.

En tietenkään usko sattumiin, ja jollain tasolla polkujemme oli tarkoitus kohdata, mutta sen lisäksi en todellakaan pysty samaistumaan hänen maailmaansa, ja se yhteys joka meillä tosiaan ennen oli, oli tiukasti menneisyyttä.

Mutta hänen perspektiivistään katsottuna se oli, kuin olisimme nähneet toisemme vasta eilen, ja välillämme oli edelleen merkittävä yhteys, joten miksi emme jatkaisi siitä, mihin jäimme? Hyvin kiusallista.

Myös puhuessamme yhteisestä ajastamme ystävinä ja suhteestani serkkuuni, Andyyn, minusta tuntui, että kerroin jonkun muun elämästä, en omastani. En väitä vastaan, Andyn kanssa oli myrskyisää aikaa. Paljon draamaa. Mutta se oli karmasuhde, ja olen energeettisesti siirtynyt siitä eteenpäin vuosia sitten.

Tuntuu siltä, että unitilassa ja valveilla olen ollut taas yhteydessä ihmisiin menneisyydestäni. Jotkut tunnistan, joitain en. Olen varma, että sillä on tarkoitus, mutta ei tunnu tarpeelliselta aloittaa uudelleen noita suhteita. Kenties se on puhdistumista, tai he ovat nyt uteliaita minusta.

Tunnen, että silloin kun joku tulee mieleen, valveilla tai unessa, tavallisesti hän yrittää ottaa yhteyttä meihin. Mutta koska hyvin monet meistä ovat empaatteja, luulemme, että kyse on meistä ja olemme edelleen jotenkin yhdistynyt häneen.

Mutta tässä ylösnousemusprosessissa päästämme irti menneisyydestämme. Ja toiset tuntevat sen. He eivät välttämättä halua antaa meidän mennä. On kyse sitten perheestä, ystävistä, tutuista, elävistä tai ei-fyysisyydessä olevista.

Tunteet joita herää, voivat tulla myös entisistä itseistämme. Niistä osistamme jotka tunsivat haavoittuneensa. Mutta nekin ovat häipymässä pois.

Emme kiellä menneisyyttämme tai myriadeja kokemuksiamme, mutta nyt näemme ne hyvin eri perspektiivistä. Ne eivät ole enää ladattuja vanhoilla tunteilla, kuten suru, syyllisyys tai viha. Siinä ei ole draamaa. Sen vuoksi tuntuu siltä, että kerromme jonkun muun elämästä, emme omastamme.

Aivan kuten irrottaudumme tunneyhteydestä moniin toisiin, teemme samaa myös entisten elämiemme osalta. On vaikeampaa samaistua tuohon itseen.

Tuntuu siltä, että olemme enemmän ja enemmän 5D:ssä, jossa näemme kaiken kiintymättömän myötätunnon tilasta. Ja tuossa paikassa emme sorru noiden kokemusten haavoihin. Voimme nauttia niistä vain muistoina. Jotkut tuntuvat paremmilta kuin toiset, mutta enemmän ja enemmän näemme ne kaikki hyvinä.

http://luxonia.com/viestit/131-maria-chambers/7079-792018-haemaeraen-rajamailla

———–

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien ”suodatintesi” läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja – suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *