Kanavoidut viestit,Yleinen

Eläimille puhuminen ja “puhuminen”

14.07.2013, Katri Laitila

Lähde: http://elainkommunikointi.blogspot.fi/2013/07/elaimille-puhuminen-ja-puhuminen.html

Laura Stinchfieldin artikkeli Santa Barbara Independentissä 24.5.2013.

Heidän kuulemisensa tarkoittaa oman mielesi tuntemista.

Kun puhut eläimille, luo mielessäsi kuva kaikesta, mistä haluat heille kommunikoida. Jos sinulla on vaikeuksia “visualisoida”, silloin voit varmistaa, että olet todella selkeä ja tarkka sen suhteen, mitä sanot.

Tahdot kertoa eläimelle sen, mitä tahdot, mieluummin kuin sen, mitä et tahdo. Esimerkiksi, jos eläimesi pelkää jotakin, haluat sanoa sille “Ole Urhea” ja kuvitella, että miltä se näyttää, sen sijaan, että kertoisit sille että “Älä Pelkää” ja samalla mielessäsi on kuva siitä, miltä eläin näyttää ollessaan peloissaan.

On ero sen suhteen, puhutko eläimelle vai “puhutko” eläimelle. Puhuessasi eläimelle sinä ohjaat energiasi suoraan heidän suuntaansa ja avaat itsesi ottamaan vastaan tietoa heiltä takaisin, joko fyysisesti, telepatian eri muodoin, tai katsomalla heidän kehonkieltään.

Eläimelle “puhuessa” viesti saattaa hävitä ja hajaantua. Pääsääntöisesti se ei sisällä kehonkielen tarkkailua tai sitä, että ollaan avoimia psyykkisille vaikutelmille. Saatat huomata eron näiden kahden tavan välillä käydessäsi läpi menneitä kommunikointeja kanssaihmistesi seurassa.

Eläimet ovat äärettömän herkkiä. Jos vaivaannut hieman olemaan selkeämpi kommunikoinnissasi, eläimet ymmärtävät sen. Takaisin saaminen on se, mikä on vaikeampaa. Sinun pitää tuntea oma mielesi. Ole tiedeihminen ja pilko pieniksi palasiksi kaikki ajatuksesi, tuntemuksesi kehossasi ja kuvat mielessäsi, jokaisena hetkenä.

Ota seuraavaksi selvää siitä, että mistä nuo ajatukset ja tunteet oikein tulevat. Tulevatko ne menneisyyden muistoista, jotka ympäristösi on laukaissut, vai ovatko ne psyykkisiä tuntemuksia, jotka tulevat jostakin muualta?

Monet empaattiset ihmiset nappaavat psyykkisiä vaikutelmia luontaisesti, mutta eivät tiedä, että tunteet heidän kehoissaan saattavat kuulua jollekin toiselle. Esimerkiksi, sinun on mentävä lääkärille, etkä ole lainkaan hermostunut. Heti astuessasi odotushuoneeseen alat tuntea olosi hermostuneeksi. Mistä se tulee? Oletko todellakin hermostunut? Nappaatko jonkun toisen huoneessa olijan tuntemukset? Vai kertooko intuitiosi sinulle, että sinun ei pitäisi olla siellä tänään?

Katso ympärillesi odotushuoneessa. Mitä huomaat? Missä hermostuneisuus tuntuu kehossasi? Jos alat tutkiskella mieltäsi ja kehoasi yksityisetsivän lailla, eläinkommunikointi tulee helpommaksi, koska alat ymmärtää tapaa miten “sinä” ajattelet ja tunnet, niin että kun jotakin ulkopuolella tapahtuu, sinä huomaat sen. Tulee selvä ero “sinun” tuntemuksesi välille ja “jonkun toisen” tuntemuksen välille.

Kysyn eläimiltäni nyt neuvoja kommunikointiin eläinten kanssa. Näin he sanovat:

Makia, valkoinen kissani, sanoo: “Ole kärsivällinen itsesi kanssa. Eläimen viesti ei välttämättä tule aivan heti. Se on ihan okei. Se saattaa tulla sitten, kun sinä päästät siitä irti. Ehkä saat sen sillä hetkellä, kun olet suihkussa.”

Stormy, australianpaimenkoirani, sanoo: “Älä luota eläimen silmiin odottaessasi heidän kuuntelevan tai puhuvan sinulle. Eläimet eivät aina katso sinua silloin kun ne puhuvat sinulle.”

Luca, puudelini, sanoo: “Joillakin eläimille on vaikeuksia kommunikoida, niin että jollet kuule mitään, he saattavat vain ajatella, että mitä sinä heiltä oikein pyysit ja mitä sanoa. Hengitä ja jatka kuuntelemista.”

Seamora, sinikultainen papukaijani sanoo: “Jos sinulla on vaikeuksia kuulla eläintäsi, pyydä heitä sanomaan asia uudestaan ja uudestaan. Sanon sen siksi, koska joskus se auttaa minua kuulemaan jotakin uudestaan ja uudestaan.”

Bean, kanini, sanoo: “Pidän siitä kun ihmiset ovat hitaita liikkeissään puhuessaan minulle, ja pidän myös siitä, kun he sulkevat silmänsä. Se saa minut tuntemaan oloni rauhallisemmaksi.”

Serafina, harmaa kissani, sanoo: “Pidän siitä, että ihmiset pitävät hieman välimatkaa minuun silloin kun he puhuvat minulle. Sillä tavoin voin ajatella paremmin, enkä ole huolissani siitä aikovatko he nostaa minut ylös vai eivät. Lisäksi minusta tuntuu, että ihmisten pitäisi kuulla minua keskittymällä vastaanottamaan minun vastaukseni heidän sydänkeskuksessaan, sen sijaan, että he tuijottavat minua.”

Jubilee, nuori appaloosani, sanoo: “Pidän siitä kun ihmiset selittävät kaiken mitä he tekevät minulle. Heidän ei tarvitse edes kuunnella mitä minä sanon takaisin auttaakseen minua. Mitä useammin ihmiset puhuvat minulle, sitä helpompaa on kuunnella ja sitä helpompaa on ymmärtää maailmaa. Puhun takaisin ja ihmiset jotka puhuvat minulle, kuulevat minua. Minä todella uskon, että he tekevät niin. Uskon että mitä enemmän ihminen yrittää kommunikoida, sitä paremmaksi hän siinä tulee. Kun sekä eläin että ihminen yrittävät kommunikoida he luonnollisesti ymmärtävät toisiaan paremmin.”


Kommentointi on suljettu.